Etusivulle

Talonpoikaisveneiden purjeista

 

Raakapurje

Vasta viikinkiajasta lähtien meillä on tietoa kansanomaisten veneiden rikauksesta ja purjeista. Näinä aikoina käytettiin veneissä raakapurjetta. Tuettu masto oli miltei keskellä venettä ja purjeen materiaalina oli ohuesta langasta tiheään kudottu ja todennäköisesti lievästi huovutettu villakangas. Purje oli ommeltu kokoon pystysuuntaisista kapeahkoista kaistoista. Raakapurjetta käytettiin sekä isommissa että pienemmissä veneissä. Vähitellen purjeen materiaali muuttui pellavaksi, joskus myös juutiksi, ja lopuksi puuvillaksi.

Framtiden, 1700-luvun tyyliin rakennettu fembelbåt.

Sprii- eli varpapurje

Tarkkaan ei tiedetä milloin spriipurje alkoi syrjäyttää raakapurjeen. Pienemmissä veneissä spriipurjeita käytettiin ainakin jo 1700-luvulla, mutta toisaalta raakapurjeita käytettiin paikoitellen vielä 1800-luvun loppupuoliskolla. -Spriipurjeen käyttö levisi meille vähitellen eteläiseltä Itämereltä; sinne se oli tullut Hollannista.

Raakapurjeeseen verrattuna spriipurjeella oli monia etuja. Vapaasti seisova masto oli helppo ja nopea pystyttää ja kaataa ja purjeet sai ylös äkkiä ja helposti. Luoviminen sujui spriipurjeella helposti ja vene nousi ylemmäs tuuleen kuin raakapurjeella. Raakapurjeella luoviessa oli ainaisena vaarana se, että purje saattoi saada tuulta väärältä puolelta ja varsinkin märkänä takertua mastoon. Tällöin oli veneen kaatuminen ja hengen menetys lähellä. Spriipurjeella ei tätä vaaraa ollut - sen sijaan vahinkojiipin vaara lisääntyi, ja tuulen paine purjeeseen painoi venettä alaspäin ja teki sen raskaaksi, kun taas raakapurje myötäisellä nostaa ja keventää venettä.

Pienemmissä veneissä käytettiin usien pelkkää isopurjetta, mutta joskus myös fokkaa. Verkkoveneissä oli tavallisesti kaksi mastoa ja näissä spriipurjeet, isopurjeessa myös puomi. Klyyvariakin käytettiin toisinaan ja joskus sen kanssa lyhyttä puukspröötiä. Isoveneissä käytettiin spriipurjeita silloin kun niissä oli kaksi mastoa, klyyvari saattoi myös kuulua varustukseen.

Spriipurjeiden aikana purjeen materiaali vakiintui puuvillaksi. Kankaan paino oli 7-12 unssia, leveys oli tavallisesti 2 jalkaa ja paneelit ommeltiin pystysuuntaisiksi. Kulmavahvikkeet olivat pieniä eikä niissä yleensä ollut enempää kuin 3 kerrosta kangasta. Liikit vahvistettiin tervatulla hamppuköydellä ommellen ja reivirivejä oli yhdestä kahteen, harvoin kolmea.

Spriipurje oli talonpoikaisveneiden yleisin rikityyppi aina moottoreiden tuloon asti 1900-luvun alkuvuosikymmenillä. Edelleen spriitakila on ylivoimaisesti kätevin käyttää.

Verkkoveneen kaksi mastoa, spriipurjeet ja klyyvari. Virsikirjaa ajettaessa vene on hyvin balanssissa.
Pikkusumpun spriipurjeet. isopurje ja pieni fokka keulassa.
Vanhassa kuvassa iniöläisessä isoveneessä on kaksi mastoa ja niissä spriipurjeet.

Kahvelipurjeet

Kahvelipurjeita käytettiin yleisesti vain viimeisissä isoveneissä ja sluupeissa joilla tehtiin kaupunkimatkoja sekä paikoitellen postiveneissä ja luotsiveneissä. Ahvenenmaalla Eckerössä olivat kahvelirikit yleisiä todennäköisesti postin kuljetuksen seurauksena - aikanaan antoi kruunu jopa määräyksen asiasta. Muualla saaristossa kahvelirikejä ei juuri esiintynyt.

Kahveliriki on tehokas varsinkin luovilla mutta se vaatii tuetun maston eikä siksi soveltunut työveneisiin joilla piti kyetä myös soutamaan. Tehokkuutensa takia kahveliriki yleistyi kilpailuissa käytetyissä talonpoikaisveneissä. Kilpailuhenkeä saadaan paljolti kiittää siitä, että vanhoja veneitä yleensä on säilynyt.Siksi ainakin Turun saaristossa useimmat säilyneet vanhat veneet on varustettu kahvelirikillä ja kahvelirikistä on (valitettavasti) uudisrakenteissa tullut yleisin rikityyppi. Pohjanmaalla ovat sentään vielä spriipurjeet yleisesti käytössä, mutta purjeiden materiaali on sielläkin turhan usein vaihtunut keinokuiduksi.

Vanhat kahvelipurjeet olivat spriipurjeiden tavoin useimmiten pystyleikattuja, mutta myös vaakapaneeleja esiintyy - malli niihin on todennäköisesti saatu huviveneiden puolelta.

Isoveneen kahvelipurjeet
Kilpailukäyttöön kahvelipurjeet tehdään nykyään miltei poikkeuksetta vaakaleikatusta, tavallisesta retkipurjeisiin tarkoitetusta dacronista, joka tietysti perinteen säilymisen kannalta on ikävä asia. -Olen itse hyvällä menestyksellä kilpaillut pystyleikatuilla pumpulipurjeilla dacronpurjeita vastaan ja väitän, että tehokkuudessa ei näin ollen voi olla suurta eroa. Soisinkin, että tavallisen dacronin sijasta käytettäisiin vähintäänkin Clipper canvasia tai Oceanusta jotka tuovat tullessaan keinokuitupurjeiden edut mutta ovat silti aidon näköisiä ja tuntuisia. Puuvillapurje on tietysti aidoin ja käytössä muuten miellyttävin, mutta ei kestä kosteana säilyttämistä.
Tyypillinen näky nykyään - dacronista tehdyt ylisuuret kahvelipurjeet vanhassa verkkoveneessä.
Yksityiskohtaisempaa tietoa rikeistä
Etusivulle