Takaisin


Raimo kerran lähti ylämäkeen eräänä maanantaina, aikamoinen mäki olikin, mutta Raimo lähti sinnikkäästi ylämäkeen. -Aika jyrkkä tämä mäki, ja pitkäkin taitaa olla, tuumi Raimo tiistaina, mutta jatkoi matkaa entiseen tahtiin, jos kohta hieman kovempaa. Olen tainnut joutua ylämäkeen, mietti Raimo siinä keskiviikkona kiivetessään, mutta ei se mitään. Lienen kaltevalla pinnalla, tuumi Raikka torstaina, ja nälkäkin alkaa haitata, poikkeampa tuossa ruokailemassa mäen vieressä, ja niin hän tekikin ja jatkoi taas matkaa. Perjantaina Raimo alkoi hiukan kyllästyä mäkeen, enpä taida olla niitä mäkimiehiä jupisi Rami itsekseen, mutta lauantaina ylämäki meni taas kuin vettä vaan. Sunnuntain Raimo muisti lepopäiväksi ja paneutuikin mäkeen lepäämään, mutta kuinka ollakaan alkoi siinä levätessään liukua taaksepäin, ei saanut vauhtia toppaamaan ja liukui siinä siten pari viikkoa kunnes loppujen lopuksi tömähti mäen alle ja sinne jäi

* * * * *

Olipa kerran Tenjolla koira nimeltä Arho. Ei se kauan ehtinyt Tenjolla tosin olemaan mutta oman aikansa kuitenkin, siinä kolmisenkymmentä vuotta. Vanhempana Arho oli aika kova juoksemaan, kerrankin se juoksi Inariin ihan omia aikojaan, aika oli jotain 1.32.19 tai oliko 1.32.18, niillä nurkin kuitenkin. Ikävä oli Tenjon usein lähteä Arhoa Inarista hakemaan, mikähän sitä koiraa juuri sinne veti, ja olihan sitä matkaa Tenjolla aika lailla, hän kun silloin asui Dragsfjärdin kirkolla, Arho taas asui tuolloin Naantalissa täysihoidossa tätinsä Sepon luona. Seppo ei näistä Arhon matkoista tykännyt ollenkaan ja piti aika madonlukua aina kun Tenjo toi Arhon kotiin, no arvaa sen ettei Artsi sitä kauan kuunnellut vaan muuttikin aika pian Mellilään, joka oli siihen aikaan rauhallinen paikkakunta, eikä juoksijoita katsottu pahalla.

* * * * *

Eräänä kauniina kesäisenä keskiviikkona alkoi Tenjoa äkisti oksennuttaa. Mikähän näin oksennuttaa tuumasi Tenjo, hiippaili vessaan ja antoi ykän virrata. Ja selvisihän asia Tenjolle siinä samassa. Makkaranpalathan olivat aivan punaisia, ja siitä Tenu muisti illalla ryypänneensä pari pulloa Gambinaa, joka on myrkkyä jos mikä, tai vielä pahempaa. Eikä sovi makkaran kanssa yhteen, ikävä kyllä. Helpottuneena Tenjo lähti töihin, sillä oli tosi mukava tietää mikä näin kummasti yhtäkkiä pani oksennuttamaan. Jälkeenpäin kun Tenjo muisteli asiaa pakkasi häntä aina naurattamaan: että nyt sillä lailla unohtaa koko ryyppäämisen, kaikkea hassua se viina teettää.

* * * * *

Oli muuten kuuma mies tuo Torttu, jos ei ole ennen tullut sanottua. Ei tullut Tortulla jätskin syönnistä mitään, sehän nääs suli jo paljon ennen kuin Torttu sai sitä suuhunsa saakka eikä se sitten enää ollut jäätelöä. Se etu kyllä Tortulla luonteestaan oli ettei pihvejä tms. tartvinnut etukäteen paistaa, kyllä ne Tortun suussa äkkiä paistuivat, tarkkana sai vain olla ettei pureksinut liian pitkään ja polttanut pihviä vallan karrelle. Että oli siinä haittansakin, kuumuudessa, jos toki etunsa myöskin - Sytkärirahoissa säästyi pitkä penni aikaisemmin, saatikka nykyään, kun muuten olisi joutunut sytkäreitä ostelemaan harva se päivä. No se siitä. Tarkoitushan ei ollut puhua Tortusta.

* * * * *

Eräänä keskiviikkona Raimo-poika joutui alamäkeen. Asteli siinä pari päivää alamäkeen, jo alkoivat polvet vapista ja askel horjua. Alamäkikin muuttui yhä jyrkemmäksi. No, eipä hätää, tuumi Raikka, onhan minulla hyvä hatu jonka päällä voin laskea persliukua tätä kirottua mäkeä! -Tuumasta toimeen, Ramsu nappasi hatun päästään, sijoitti takamuksensa hatulle ja antoi mennä. Siinä vierähtikin huomaamattomasti aina perjantaihin saakka, mutta puolelta päivin Raksa äkkiä hoksasi, että mäki peeveli senkun jyrkentyy. -Vitun ikenet, manaili Raimo, alkoikin siinä sitten muistella vittuja eikä pariin päivään muuta muistanutkaan, vauhti kyllä kiihtyi siinä koko ajan alamäessä, ihan pakkasi vesi silmistä sirisemään ajoviimassa. -Saisi jo loppuakin tämä alamäki mutisi Raikka ja siinä samassa alamäki lopuikin ja Raksa oli perseellään tasaisella. Hatu oli kyllä kulunut aika vaivaiseksi ja Ramsu heittikin sen samantien lähimpään roskikseen, siisti mies kun oli, paitsi nyt puheiltaan.

Takaisin