Täyttäessäni
50 vuotta 1995 piti tapahtumaa toki juhlistaa näyttelyllä.
-Aiemmissa töissäni olin käsitellyt ennen kaikkea
ihmisen suhdetta luontoon, ympäristöön ja kulttuuriin.Tällä
kertaa päätin käsitellä ihmisen suhdetta lähimmäisiin
ja itseensä.
Sydän
on visuaalisena symboolina vihoviimeisen kulunut. Siksi minua viehätti
kokeilla mitä siitä vielä voisi saada irti.
Näyttelyn
mottona oli vanha Shakespearen teksti:
|
Vihaava
rakkaus! Rakastava viha! |
|
Oi
kaikkisuus sä tyhjyydestä luotu! |
|
Keveys
raskas! Turhuus arvokas! |
|
Oi
kaaos muodoton ja muoto kaunis! |
|
Oi
höyhen lyijyinen ja savu kirkas, |
|
ja
kylmä tuli, sairas terveys! |
|
Oi
valpas uni, vastakohtas ihan! |
|
Näin
rakastan ja rakkauteen saan vihan. |
(William
Shakespeare: Romeo ja Julia, I näytös)
|