Asun paikassa jossa asutus on vanhaa. Taloni ympärillä kasvaa vanhoja vaahteroita, saarnia, tuomia ja koivuja.

Puut ovat mukavia. Kesällä ne antavat varjoa, talvella valoa. Saarni on herkkä, levoton puu jossa on kaunis rytmi ja struktuuri. Vaahtera muuttaa muotoaan koko ajan. Kevään hauraus vaihtuu kesän raskauteen ja syksyn väriloistoon, ja lopulta talven tummiin kontrasteihin. Koivu säilyttää aina herkkyytensä ja ilmavuutensa, vuodenaikojen ja säätilan vaihteluissakin. Tuomi on keväällä huumaava puu, kesällä mitätön. Joskus se peittyy kokonaan seitteihin ja siitä tulee kummitus.

Syysmyrskyissä pelkään toisinaan että vanha puu pettää ja kaatuu ikkunasta sisään. Nukun niin lähellä ikkunaa että vaara on todellinen. Mutta en halua vaihtaa paikkaa, haluan nähdä puut.

Näissä digikuvissa halusin tehdä luonnonkuvia jotka eivät ole naturalistisia, mutta eivät abstraktejakaan. Viime aikoina olen ollut kiinnostunut myyteistä. Ehkä nämä ovat myyttisiä kuvia?